Haapasaaren lomakylä Ruovesi 31.7.-2.8. 2009
Miittimme pidettiin tänä vuonna poikkeuksellisesti samassa paikassa kuin vuotta aikaisemmin. Kun oli hyvä paikka löytynyt ja järjestelyjen aikataulu venähti ja samalla foorumilla oli voimakkaasti toivottu uusintaa Ruovedellä, niin valinta oli helppo. Vedetään tän vuoden miitti samalla sapluunalla ja Mervi Haapasaaresta otti meidät avosylin vastaan uudemman kerran.
Henkilökohtaisesti miitti oli tänä vuonna aivan erilainen kuin ennen. Viikko ennen miitin alkua olin Rautaperseporukan kanssa kiertämässä sateista Turun saariston rengastietä. Paluumatkalla ykköstiellä Kupittaan risteyksessä liikennevaloihin jarruttaessa lipesi Iineksen keula pois alta ja ukko mopoineen meni pitkin asfalttia. Sen seurauksena kuusi kylkiluuta vasemmasta kyljestä hajosi ja vasemmassa keuhkossa ja munuaisessa sekä pernassa oli pienet verenvuodot. Kaksi ja puoli kuukautta sairaslomaa seurasi siitä rönyämisestä. Sairaalasta pääsemistä jahkailtiin ja välillä jo näytti, että pääsen pois aikaisintaan miittiperjantaina ja sitä varten piti jo hommata miittivarusteet sairaalaan. Onneksi päästivät jo keskiviikkona kotiin, niin pääsin osallistumaan miittiin suunniteltuun aikatauluun.
Torstaina puolilta päivin starttasi retkueemme Heinolasta. Laksu ja Anja pyörillä ja minä toipilaana autolla perässä. Vääksystä letkaamme tuli mukaan Sepisepi ja Mika. Tuttuun tapaan pysähdyttiin Rönnissä kahville. Haapasaareen saavuttiin hyvissä ajoin ja siellä jo osa porukkaa oli vastassa meitä odottamassa. Teltta oli tuotu jo aikaisemmin viikolla paikalle ja sitä päästiin hetimiten majoittumisen jälkeen pystyttämään. Talkooporukalle Haapasaari tarjosi savusaunan ja muutenkin ilta eteni mukavissa tunnelmissa. Itse yritin löytää kyljelle sopivaa asentoa nukkua sängyssä mutta ei siitä mitään tullut. Sairaalassa sängyn sai hieman yläviistoon asentoon ja siinä nukkuminen oli helppoa ja kivutonta… Auton penkissä on vastaava mahdollisuus. Siis peitto ja tyyny mukaan ja autoon, siellä oli hyvä nukkua…
Perjantaina porukkaa alkoi saapumaan vielä hyvän sään aikana. Tuttu mukava tunnelma valtasi alueen kun ystäviä ympäri suomen alkoi kasaantua. TT viritteli taas musavehkeensä toimimaan ja musiikki raikasi alueella. Kuuden aikaan alkoi taas saunavuorot pyöriä. Vesisade alkoi juuri vähän ennen kuutta ja teltassa pidettiin miitin avajaisseremonia. Tässä yhteydessä saatiin yllätysmomentti illalle, kun sihteerikkömme Tuikku ja Tikrujartsa astelivat paikalle ja heidän samana aamuna tapahtunut vihkiminen tuotiin koko kansalle julki. Snackfinger oli alun perin ilmoittanut että ei esiinny soittohommissa miitissä, mutta tätä tapausta silmälläpitäen olin saanut hänet pyörtämään nuo puheet. Hääparin toivomuksesta tuo hyvä ystäväni ja Livelammen Clapton esitti akustisella kitaralla itseään kompaten Baikkeri-biisinsä. Ysin aikaan illalla lavalle kiipesi mainio Seppo Valjakka and Friends bändi. Snackfingerin toivomuksesta bändi oli treenannut Baikkeri-biisin ja aloitti illan toisen settinsä sillä. Se oli upea hetki. Bändin lopetettua ja TT:n palattua saunasta jatkui teltalla levymusan soitto ja karaoke hamaan iltaan asti. Itse siirryin untenmaille jo vähän aikaisemmin…
Lauantaiaamu alkoi sitten jo näyttämään parempia puoliaan sään suhteen. Paraatiajon onnistumista pohdittiin Aamupalan jälkeen. Miittiporukka vietti mukavaa aikaa keskenään. Paraatiajoon kokoontui 68 pyörää ja Bronson veti letkan taidolla Muroleen kauniille kanavalle kahvittelemaan. Ajolenkin jälkeen alkoi päivän ruokailu olemaan ajankohtainen. Siellä jälkiruuaksi oli tarjolla ruokalaji jonka joidenkin legendojen mukaan on väitetty laskevan naisväen seksihaluja noin 95 prosentilla… Hääpari tarjosi hääkakkua koko porukalle…
Ilta jatkui leppoisasti hienossa säässä viihtyen ja samalla arvosteltiin näytteille tuotuja pyöriäkin. Saunaan päästiin taas kuuden aikaan ja savusaunakin oli meitä varten lämpimänä. Puoli yhdeksän aikaan alkoi miitin ohjelmallisempi osuus. Perinteinen juomapullon tavoittelu kolikolla paikallisen sotaveteraaniyhdistyksen hyväksi sai porukan taskuissa olleet kolikot lentämään. Ensimmäinen palkinto oli iso pullo hyvää ja ravitsevaa Kossua. Voittajan oli Jamppa Vaasasta, ja hän oli ystävällinen herrasmies, joka lähes ilman vihjausta ymmärsi tarjota mikrofoniin kisan kulkua selostaneelle kaverille pienet näkäräiset palkintoastiastaan. Kisaa jatkettiin, mutta nyt perinteistä kaavaa hieman rikkoen. Palkintona ei ollutkaan Kossua vaan kerhomme foorumilla moneen otteeseen lukuisan ystäväjoukon toimesta mainittua ja ylistettyä Jaloviinaa elikkäs Jallua yhdellä tähdellä. Tämän palkinnon pokkasi yksi näistä edellä mainituista tuon jalon juoman ystävistä Tie Pohjanmaalta… Myös Tie osoitti selkeät herrasmiehen elkeensä ja taas mikrofoni laitettiin hetkeksi syrjään kun Jallukanisterista siivestettiin huikkaa… Sitten saatiin pieni väliaika ohjelma kun paikallinen naisporukka ilmestyi paikalle ja halusi esiintyä meille. No kun kaunis nainen minulta pyytää, niin enhän minä siitä kieltäydy. Naisjoukko veti pienen satujumppatuokion porukalle. Kylkivammaisena en voinut tähän liikunnalliseen iloitteluun osallistua.
Perinteisiä palkintoja jaettiin niin pitkästä matkasta tulleille miehelle ja naiselle. Samoin iäkkäin intruderisti sai pokaalinsa ja tälläkin kertaa palkinto meni ihastuttavalle Pirkolle, jolla ikää on noin 25 vuotta. Pirkko lupasi myöhemmin illalla osallistua myös 2010 miitissä tän palkinnon tavoitteluun.
Härskeimmän pyörän tittelin sai Rock Ola komean ruumisarkkuteemaisen peräkärrynsä ansiosta. Ola kertoili kärryn teeman sopivan hänen ammattiinsa.
Kauneimman maalauksen oli oranssiin pyöräänsä laatinut Jani. Hän myös jakoi kauneimman pyörän palkinnon äänestyksessä korkeimman äänimäärän viimevuonna pokaalin napanneen Schonjan kanssa. Koska pokaalia kauneimmasta pyörästä ei haluttu sahata kahtia järjestettiin aiheesta huutoäänestys, jonka tuomareina toimin minä ja sihteerimme Tuikku. Meidän näkemys oli, että Schonja sai isomman äänen nostatettua aikaiseksi ja pokaali aiheesta luovutettiin hänelle. Mutta siis Janin oranssi pyörä sai saman äänimäärän.
Kerhon työmyyränä palkittiin tällä kertaa Turun intikkaporukkaa raivokkaasti aktivoinut Hari 70. Lisäksi kerhon vyöllä palkittiin muuten ansioituneita kerhon toimijoita.
Asenne kohdallaan palkinnon saaja kuten myöskään työmyyrä palkinnon saaja ei ollut paikalla mutta palkinnot toimitettiin heille perille. Asenteesta palkittiin tällä kertaa foorumilla ajamisen ilosanomaan monella muotoa julistanut Arnold, joka itse taittoi matkaa keskiviivan vieressä melkoisen siivun kuluneella kaudella. Tämä yksin ei palkintoa hänelle tuonut vaan tieto siitä, että vaikka välillä miehen roppa vastusti harrastusta aika sitkeästi, niin se ei motoristin sielun paloa sammuttanut.
Loppuilta sitten sujui TT:n musashoun ja karaoken tahdissa edellisiltaista monin verroin hienommassa säässä.
Sunnuntaiaamuna ilmassa oli taas tuttua haikeutta kun porukka alkoi pakkailemaan kamojaan aamiaisen jälkeen ja poistui pikkuhiljaa paikalta. Viikonloppu oli taas kerran uskomattoman hyvähenkinen ja mukava. Porukkaa oli paikalla noin 250 kävijää kaikkineen. Tämä miitti antoi taas voimaa jatkaa seuraavan suunnittelua, kun pystyy toteamaan, että edes perjantaina vallinnut koiranilma ei karkoita ICF porukkaa pois miitistä.
Sunnuntaina kävi vielä viimevuodelta tuttu vanhempi herrasmies noutamassa pullokisan tuoton noin 350 euroa. Tapaaminen oli taas hyvin lämminhenkinen ja vaikuttava. Tänä vuonna lahjoituksemme vastaanottaja ei ihmetellyt meitä, mutta oli hyvin kiitollinen elkeestämme ja pyysi välittämään terveisensä ja kiitoksensa koko porukalle.
Innolla odotan ensi kesän miittiä, toivottavasti tekin ja voin teidät tavata jossain päin suomea 30.7.-1.8. 2010
Isänpäivänä -09 kyläreissulla Liljendalissa
Koko miitin järjestäjäporukan puolesta kiittäen
Sami.